Espoo Art Attack

Graffitinäyttely Espoon Kulttuurikeskuksessa

Viime keväänä sain viestin, jossa kysyttiin olisinko halukas järjestämään graffitiaiheista taidenäyttelyä Espoon kulttuurikeskukseen. No hemmetti, tottakai!

Näyttely sijoittuisi syksylle kolmeksi viikoksi, joista yhtenä olisi koululaisten syysloma. Sitä silmälläpitäen yhtenä osuutena näyttelyä olisi osallistavia työpajoja ja muuta ohjelmaa, joissa käsiteltäisiin hip hop -kulttuuria laajemminkin. Tarjottu mahdollisuus oli ehdottomasti käytettävä ja kuten yleensäkin, halusin tarjota tästä karkkipussista muillekin. Otin yhteyttä kollegaan, jonka uskoin innostuvan tästä mahdollisuudesta. Monialataiteilija ja multitalentti Sellekhanks olikin juonessa heti mukana ja kävimme tarkastamassa mestat.

Hauska knoppitieto on myös, että galleriatila on kameravalvottu. Vartioinnista vastaava PSG Turva Oy vahtisi, ettei graffititaiteilijoiden teoksia varastettaisi tai vahingoitettaisi.

Sellekhanksin kanssa olimme aiemmin syvästi paheksuneet nuorille suunnattua VR-konsernin “Samassa junassa” – kilpailun toimintamallia, jossa hyvää ideaa ei oltu mietitty ehkä ihan loppuun.

Kilpailussa pyydettiin 12-20 -vuotiaita nuoria suunnittelemaan junavaunun kylkeen teippaukset. Kiva idea ilman muuta ja mahdollisuus nuorille saada mainetta ja kunniaa. Juuri tämä maine ja näkyvyys on myös se motiivi, miksi 1970- luvulta saakka junien kylkiin on maailmalla maalattu graffiteja. Ja siitä monet maalinäpit ovat maksaneet kovia vahingonkorvauksia VR:n kassaan. Nyt he sitten antoivat mahdollisuuden kuvittaa junaa, teippaamalla ja ilmaiseksi. Ja keräsivät mukavuus-pisteet itselleen.

Toimintamalli aiheuttikin paheksuntaa ja keskustelua graafisen alan keskuudessa ja tapausta puitiin eri forumeilla sekä suusanallisesti päätä pudistellen. Päätimme Sellekhanksin kanssa hyödyntää mahdollisuuden, kutsua lisää kollegoita mukaan ja pitää ryhmänäyttelyn. Tärkeä osa näyttelyä olisi myös kilpailu 12-20 -vuotiaille nuorille, jonka voittaja pääsisi mukaan näyttelyyn muiden graffititaiteilijoiden joukkoon.

Lopulta päädyimme dirty dozen tyylisesti 12 taiteilijaan, jotka ilmoittivat olevansa mielellään mukana projektissa. Sitten tarvittaisi vielä näyttelylle nimi ja ulkoasu. Lopulta nimi oli minun ehdotukseni ja Sellekhanks taikoi sen oheiseksi kuvaksi.

“ESPOO ART ATTACK”

Nimessä oli oltava tietynlaista provokaatiota , mutta myös syvempää sisältöä. Se sisältää myös kunnianosoituksen taannoiselle television lastenohjelmalle, joka ainakin allekirjoittaneeseen vaikutti aikoinaan syvästi 90-luvulla. Neil Buchananin kehittämä ja juontama ohjelma, jossa taidetta tehtiin leikin kautta, vähän kieli poskessa ja muutenkin kuin vain paperille piirtämällä. Digital Spy- sivusto on listannut kattavasti syitä ohjelmaformaatin menestykseen: 9 reasons why we still love Art Attack and Neil Buchanan.

Ohjelmasta ja sen juontajasta jo ysärillä inspiroituneena yksi töistäni iski silmää siihen suuntaan. Työ on toteutettu lasten piirrosmaton pintaan, jonka poimin joskus kirpputorilta myöhempää käyttöä varten.

Koska näyttely tulisi toteutumaan Tapiolassa, koin tärkeäksi ja ainakin itseäni huvittavaksi teemaksi viitata omissa duuneissani pitkittyneeseen vitsiin, eli Länsi-Metroon. Metro-lamppuja olen askarrellut aiemminkin, joten toimintamalli oli tuttu. Muutamien kirpputorikierrosten jälkeen olin ostanut 4 aihiota, eli sen ruotsalaisen miljonäärin huonekaluhallista alun perin kotoisin olevaa pöytälamppua.

Spraymaalin, maalarinteipin ja maalitussin avulla lamput muuttuivat metrovaunuiksi, joiden kylkiin toteutin lyijykynän, maalitussien, siveltimen ja spraymaalin kanssa kirjaimia ja hahmoja. Kaikkien neljän vaunun kyljissä oli tietynlaista viittausta muutamiin aihepiireihin. Kylkiin muodostui kokonaislause: “West side underground”.

Toisissa lampuissa luki tekstit selkeämmin eri tyylisillä kirjaimilla, toisissa taas muodostin kirjaimia erilaisista esineistä, hahmoista tai kasveista. Mukana oli toki myös versioni klassisesta metromyyrästä.

Samaan aikaan toisaalla Sellekhanks toteutti työhuoneellaan omia teoksiaan. Omien teostemme luomistyöt ajoittui pääasiassa viimeisille viikoille öiseen aikaan ennen näyttelyä, koska kulttuurialan pätkätyöläisinä nukumme vähän ja harvoin.

Kuva: Sellek

Alunperin Hollolasta ponnistavalle video-orientoituneelle elämäntapaintiaanille kuvan ja äänen tuottaminen on yhtä luonnollista kuin hengittäminen. Sellek myös yhdisti teoksessaan”Sellekbrowser!” näitä elementtejä. Videoinstallaatio maalatussa iMacissa toimi kuin tauti…tai siis virus. (Mäkki on myös edelleen kaupan vink vink)

Yhden omista teoksistani olin päättänyt toteuttaa vanhan hylätyn kieltokyltin pintaan. Ensin olin ajatellut siihen hieman toisenlaista sisältöä, mutta kun muuan vartiointifirma kunnostautui jälleen kerran, inspiraation kohde muuttui. Pensselit heilui ja kannut suhisi synnyttäessäni possuherra pyhimyksen sädekehänsä kanssa.

Helsingin Sanomien uutinen oli kertonut kuinka vartiointialan yritys PSG Turva Oy:n esimiesasemassa ollut henkilö oli viljellyt rasistisia kirjoituksia ja vihapuhetta sosiaalisessa mediassa. Firman nimeltä mainitsematon tj ei tietenkään tiennyt asiasta mitään ja pesi kätensä antamalla fudut työntekijälleen. Sama toimitusjohtaja on aiemmin toiminut entisen firmansa FPS Security:n nimissä useissa graffitiaiheisissa oikeudenkäynneissä töhryjä tulkitsevana käsialantuntijana. Sinänsä aika huvittavaa, että tietää kuka piirtää mitäkin merkkiä minne jossain yön pimeydessä, mutta ei kuitenkaan tiedä viereisellä kirjoituspöydällä työkaverin työntämästä rasistisesta vihapuheesta.

Täysin toisaalla oli myös siveltimet heiluneet. Disneyn tarinoista tuttu Pinokkio oli syntynyt näyttelyymme Nina Kuu -taiteilijanimeä käyttävän Nina Kuukarin toimesta, sekatekniikalla toteutettuna ja tässä vielä työn alla olevana.

Näyttelyä suunnitellessamme halusimme tuoda esiin mahdollisimman monia erilaisia tyylejä, tekniikoita ja taiteilijoita. Kirkkonummella asuvan Ninan töissä löytyy monenlaista tutkittavaa ja tarttumapintaa katsojan iästä riippumatta.

Yhtenä mielenkiintoisista tekijöistä pyysimme mukaan Joonaksen Lahdesta. Koponee nimellä Instagramista löytyvä fonttivelho oli näyttelyn nuorin taiteilija, jonka työskentelykin on mielenkiintoista seurattavaa, kuten seuraavat 3 kuvaa näyttävät Jackie- teoksen syntymistä.

Kuvat: Joonas

Joonaksen 6 teosta sijoitettiin gallerian yläparvelle, jossa taiteilija itsekin tuli näköjään ikuistetuksi instatililleen.

Ensiarvoisen tärkeää näyttelyssämme oli myös tuoda esille paikallisuutta ja lähihistoriaa. Tässä tapauksessa se tarkoittaa erityisesti kolmea kirjainta: HOO ÄR CEE. Vuodesta 1990 alkaen on kyseisiä aakkosia vilahdellut pitkin Espoota ja Länsiväylää, myöhemmin paljon muuallakin. Ellet tiedä tästä poikabändistä vielä, lyhyt oppimäärä aukeaa vaikkapa Voima-lehden artikkelin kautta.

HRC:tä edusti näyttelyssämme kolme artistia, joiden töitä ja valokuvia matkan varrelta oli esillä seinien lisäksi myös valokuvien muodossa lasivitriinin suojassa. Heidän matkastaan on julkaistu myös kuvassakin näkyvä kirja vuonna 2016, jota voit ostaa suoraan artisteilta.

Herrasmiehistä Acton tunnetaan ehkä eniten espoolaista betonia omaehtoisesti värittäneenä veijarina. Aktiivivuosien jälkeen jo kertaalleen genrestä vetäytynyt, mutta vahvan paluun tehnyt tyyliniekka valloittaa nykyisin yhä uusia gallerioita meluaitojen sijaan. Pukeutuu (lähes) aina mustaan. Actonilla kauppa kävi ja maalauksia päätyi uusiin koteihin. Tässä näkyvät teokset jäi vielä Espoossa myymättä, eli toisin sanoen “ovat yhä saatavilla”.

Actonilla itse asiassa aukesi juuri perjantaina 3.11. myös seuraava näyttely, Geezer’s the Shopin Art Cornerissa: Acton: Graveyard Classics, Siellä teemana sarjakuvahahmoja ja graffitikirjaimia.

Kuvat: Acton

Soved on aiemmin Espoon seiniä rankaissut pitkätukka, jättänyt jälkensä tätä nykyä lähes jokaiseen Lahden sähkökaappiin kynäruiskun ja spraymaalin avulla. Monien välineiden ja tyylien taituri, joka myös soittaa bassoa Jumalation– bändissä.

Kuvat: Soved

Sovedin teosten syntymä voi olla hyvin monivaiheinen prosessi, kuten yltä näkyy. Sovedin enkeleistä 66,6 % löysi uuden kodin, mutta punapää on edelleen hankittavissa.

Rosk on HRC:n näyttelykolmikosta viimeinen mohikaani. Ainoa triosta, joka edelleen asuttaa Espoota ja jättää merkkejään nykyisin graafikon keinoin arkipäiväiseen elinympäristöömme.

Kuvat: Rosk

Roskin töistä myytiin vanhoihin mukavasti rapistuneisiin ikkunankarmeihin toteutettu teos Rosk’n’ Roll, muut taulut ovat yhä vapaana.

Gallerian toisella laidalla piti majaansa Dandysteele eli Taneli. Klassisen taiteen parista seinäpinnoille siirtynyt taikuri, joka näkee maailman kauneuden pyöreiden lasien läpi, sitä töissään hellästi ja tyylirikkaasti tulkiten. Lisätiedot https://tanelistenberg.com.

Kuva: Taneli

Tanelilla oli kiistatta näyttelyn villeimmät teosnimet. Tässä syntymässä “Skeittari: Pohjolankadun puolivillainen bulidaiju” (2016). Kuvapalvelu instagramista löytyi hieno kollaasi Tanelin näyttelytöistä, kuvatekstinä käyttäjä Incollectiolla myös kiinnostavaa pohdintaa.

Keravan graffitipäällikkö Psyke toi niinikään kolme teosta näyttelyyn. Hämmentävän runsaan parran taakse maastoutuva, aina tuoretta linjaa etsivän tyyligurun teoksista muutama miehen oma postaus Instagram- tililtään, joista myös näkyy teosten tarkemmat referenssitiedot.

Seinällä Psyken duunit sijoittui portaiden yläpäähän, joista neitokaiset vahtivat valppaasti silmät tarkkoina koko näyttelytilaa 24/7.

Tarkkailua yritti suorittaa myös oma valvontakameramme sketsivitriinin päällä, mutta joku peijakas oli kerennyt jo spreijaamaan linssin pimeäksi.

RAY52 toi teoksensa sketsi-vitriinin ja gallerian ylähyllylle. Paperiluonnosten klassikkolinjoissa kukkii myös oldschool stylemasterin äärimmäisen tyylikäs tägi, joka syöpyi mieleen jo 90-luvulla Pasilan Gallerian likaisesta betonista ja liikkuvasta metallista, joita Reiskaviiskaks valloitti yhdessä aisaparinsa Astronin kanssa.

Myös seinille syntyneissä uusissa töissä oli tuotu tätä Suomigraffitin merkittävää historiaa esille sekatekniikoiden keinoin.

Sarjakuvafriikki Kiss, eli hallitseva graffitin SM-voittaja vuodelta 2016, oli tehnyt yhteistyötä valokuvaaja Vesa Klemetin kanssa. Vesan 1984 New Yorkin metrossa ottamien valokuvien päälle Kiss oli toteuttanut sekatekniikalla piissit, hyödyntäen spraymaalia ja kynäruiskua. Myös perinteisempi kanvaasi oli syntynyt Kissin käsissä.

Kuva: Ray52

Maalausten ja valokuvien lisäksi galleriassa oli myös kierrätysmateriaaleista valmistettu veistos nimeltä “Neo Phoenix” vuodelta 2008. Taiteilijanimeä Salt käyttävä erikoismies otti tilaa haltuun ripottelemalla teoksiaan molempiin kerroksiin.

Kuva: Salt

Aina virnistelevän Saltin kekseliäät maalausproduktiot on tuttuja myös ympäri Itä-Eurooppaa. Hän on maalannut tunnetusti kaikkea mikä liikkuu kottikärryistä tavarahisseihin. Yläparvelle oli koostettu retrospektiivihenkisesti valokuvakollaaseista kokoelma vuosilta 1997-2017, joista yksityiskohtana tässä kuva kuluvan vuoden keväältä hylätystä sairaalasta.

Kokonaisuudessaan galleriatila oli mukavasti valloitettu äärestä laitaan, tässä yläkulmasta kuvattuna.

Avajaisten koittaessa oli tietysti koko köörillä poseerattava ulkona seinäkirjoituksen edessä. Kovat fontit, mutta ehkä vähän tylsät. Toisin kuin nuo characterit.

Näyttelyn avaaminen edellytti myös pientä puhetta kuraattoreilta, jonka yhteydessä myös jokainen taiteilija sai puheenvuoron.

Kuva: Pimpu

Paikalle oli saapunut kiitettävästi yleisöä. Löytyi tuttuja ja tuntemattomia kuvataiteesta kiinnostuneita katsojia sekä ostajia. Muutama teos tekikin jo tässä vaiheessa kauppansa. Kaiken kaikkiaan näyttelystä myytiin 9 teosta, mutta mikäli aihepiiri kiinnostaa, kannattaa olla yhteydessä suoraan taiteilijoihin kuvien viereen linkkaamieni yhteystietojen kautta.

Kuva: Pimpu

Näyttelyn aikana pidimme muutaman nuorille suunnatun työpajan, joissa yhtenä työkaluna oli mm. vinyylilevy ja sen käyttäminen maalauspohjana. Tällaisen vinyylisen kiitoskortin lahjoitin avajaisissa myös Sirpa Hickmanille, joka Kulttuurikeskuksen kulttuurituottajan pestinsä aikana alun perin tarjosi mahdollisuutta näyttelyllemme, tietämättä yhtään mitä tuleman pitää. Tommi taiteili myös oman versionsa Kulttuurikeskuksen tuottaja Anna-Kaisa Kautovaaralle, joka toimi yhteyshenkilönä kuraattorikaksikkomme suuntaan.

Työpajoja pidettiin yhteensä kolme, joissa tutustuimme aluksi näyttelyn töihin, jonka jälkeen opastimme nuoria taiteen maailmaan käytännönläheisesti spraymaalin ja maalitussien avulla.

Keskittyneen tekemisen lomassa työpajassa oli myös mukava hörppiä yhteistyökumppanimme toimittamia Laitilan wirvoitusjuomia ja napostella avajaisista säästyneitä vaahtokarkkeja.

Työpajoissa kustomoitiin lp-levyjä, huppareita, tennareita, lippiksiä, taulupohjia ja lähestyvää Halloweenia silmälläpitäen muutamia muovisia naamioita.

Koko näyttelyn idea siis varsinaisesti lähti halusta osallistaa ja ottaa mukaan nuoria. Työpajojen lisäksi järjestimme luonnoskilpailun, jonka voittaja toteuttaisi teoksensa mukaan näyttelyyn.

Kilpailun taso oli kova eikä päätös ollut yksimielinen. Tuomaristoon kuului Sellekhanksin ja allekirjoittaneen lisäksi Voima-lehden Jari Tamminen. Äänestystulosten jälkeen voittajaksi selvisi 17- vuotias Wabs Helsingistä. Lisäksi palkintopallille kipusivat Topi Tarvainen Keravalta ja Wvltter Tampereelta, joille palkinnoksi lähti Geezers the Shopin tarjoama graffitiaiheinen tuotepaketti.

Oli mukava nähdä kuinka ahkerasti eri puolilta Suomea osallistujia tuli ja kuinka monipuolisia luonnoksia tarjottiin. Tästä näette finaalikolmikon luonnokset, kannattaa ottaa seurantaan Instagramissa.

Niinpä sitten Wabs saapui paikalle suorittamaan operaatiotaan. Tarjosimme hänelle työpisteen ja pelivälineet joilla teos saataisi syntymään.

Spraymaalatun maalauspohjan päälle alkoi siirtyä tulkintaa maalitussien avulla rauhalliseen mutta tehokkaaseen tahtiin. Toteutus alkoi klo 15.30 ja valmiiksi teos tuli klo. 21.00. Kerralla purkkiin, yhden toilettipysähdyksen taktiikalla.

Lopputulos muuttui jonkin verran alkuperäisestä, mutta se kuuluu kuvioon. Todellisen tekijän tunnistaa myös siitä, ettei jää neuvottomaksi jos joku tilanne vähän muuttuukin. Wabsilla homma toimii.

Häiriköt- päämajan Jari Tamminen saapui myös paikalle luovuttamaan voittajalle palkinnoksi Kulttuurihäirinnän aakkoset- kirjansa, sekä Geezersin lahjoittamat tuotepalkinnot. Tuomariksi ja yhteistyökumppaniksi Jarin kipparoima Häiriköt oli luonnollinen vaihtoehto, sillä hän otti kantaa mainiosti jo tuoreeltaan kisaamme inspiroinut “Samassa junassa” kampanjaan.

Luonnollisesti voittajan kirjapalkintoon tuli myös asianmukaiset omistuskirjoitukset kirjailijalta ja kilpailun kuraattoreilta.

Ja kuten kulttuuriin kuuluu, vielä foto spotilta, niin that’s it.

Teos tuli osaksi näyttelyä ja hinnaksi asetettiin 100 €. Neljä päivää myöhemmin teos oli myyty.

Lopputuloksena näyttelyssämme vieraili 2969 katsojaa 3 viikon aikana ja viidestäkymmenestä teoksesta 9 teki kauppansa. Lisäksi suusanallista palautetta tuli monelta galleriatilassa tavatulta henkilöltä, kuinka hienoa oli että jotain täysin erilaista ja kiinnostavaa oli tuotu näytille. Vielä suora lainaus eräältä taiteilijaltamme, johon on hyvä lopettaa:

“Mutta siis näin niinkuin artistin näkökulmasta katsoen toi Art Attack oli kyllä onnistunut. Se oli ESPOOSSA. Ja graffitinäyttely! Pääkaupunkiseudun grafuvastaisimmaksikin koettu kaupunki! Että se itsessään on jo helvetin kova juttu, joka kaikkien mukana olleiden kannattaa muistaa.”